Kansallinen etätyöpäivä 8.10.

Tänään vietetään Kansallista etätyöpäivää. Vuosittainen päivä on samalla mainio muistutus siitä, että myös osa opettajista, kasvattajista ja opinto-ohjaajista tekevät työtään virtuaalisissa oppimistiloissa. Etätyötä tehdään siis myös koulumaailmassa!

Proedugon kouluttaja Aki Luostarisella on usean vuoden kokemus verkkopedogina toimimisesta. Merkkipäivän kunniaksi päätinkin udelta häneltä, millaista ruudun takaa toiminen oikeastaan on!

etatyo2

aki

Iida-Maria: Mitä ja miten olet opettanut etänä?
Aki: Olen opettanut Otavan Opiston Nettilukiossa psykologiaa ja ilmiöitä. Ilmiöissä opiskelijat lähtevät yksittäisten oppiaineiden opiskelun sijaan tutkimaan ja tarkastelemaan jotain oikean maailman ilmiötä. Vaikkapa norppa-nimistä ilmiötä tutkiessa opiskelija tulee samalla suorittaneeksi esim. biologiaa, maantiedettä ja tilastomatikkaa. Itseohjautuvuus, reflektio ja metakognitiivisten taitojen kehittäminen ja vertaisoppiminen korostuvat niin aineenopetuksessa kuin ilmiöpohjaisessa oppimisessakin. Opiskelija on aina oppimisen keskiössä!

Iida-Maria: Mikä etäopettamissa on ollut hauskinta?
Aki: Yksilöiden kohtaaminen ja ohjaaminen sekä opiskelijoiden oppimisen ilon ja yhteisen tekemisen seuraaminen! Vaikka työtä ja oppimista tehdään verkossa, ollaan myös läsnä toistemme kanssa ja meillä on yhdessä oppimisen paikkoja. Ja samalla tavalla kuin opiskelija voi opiskella haluamaan aikana ja haluamassaan paikassa, voi etäopettaja rytmittää työtään ilman virkatyöaikoja, lukujärjestyksiä tai fyysisiä koulun tiloja. Oppijoiden tietynasteisen ”kasvottomuuden” etuna on se, että jokaisen kohtaa lähtökohtaisesti tasapuolisemmin: ulkonäköön tai huomattaviin persoonallisuuden piirteisiin ei samalla samalla tavalla kiinnitä huomiota kuin kasvokkain oppijoita kohdatessa. Toki opettajan tulee aina kohdata kaikki oppijansa tasavertaisesti, mutta ihmisessä on tästä näkökulmasta harmittavia sisäänrakennettuja vinoumia. Näistä on tärkeä olla tietoinen, jotta tulkintojen vaikutuksia oppijan kohtaamiseen, ohjaamiseen ja arviointiin pystyy ylipäänsä välttämään ja virhetulkintoja oikomaan. Nettityössä jokainen oppija on mielestäni tältä osin enemmän samalla viivalla. Samoin on muuten kollegat!

Etäoppimisessa tuntuu olevan aikaa ja tilaa enemmän myös hassuttelulle, kokeiluille ja ahdistuksille ja ärtymyksillekin – tunteet ei huku luokkahuoneen massaan. Wittgestein sanoi: ”Jos ihminen ei koskaan hassuttelisi, ei mitään älykästäkään syntyisi”. Samaan voisi lisätä: ”jos ihminen ei koskaan ahdistuisi ja ärtyisi, ei mitään älykästäkään syntyisi”, kuten Laura Tuohilampikin muistuttaa oppimiseen liittyvistä tunteista – tuosta oppimisen ydinvoimasta. 

etatyo
Iida-Maria: Mikä etäopettamisessa on ollut haastavinta?
Aki: Kontaktin luominen opiskelijoiden kanssa on erilaista. Osa opiskelijoista jää vain nimeksi listalla ja osa ei ehkä uskalla ottaa opettajaan yhteyttä lukuisista kannustamisista huolimatta. Ihmisten välinen vuorovaikutus on kuitenkin perusluonteeltaan aina samanlaista – tapahtui se sitten jonkin viestiminen välityksellä tai kasvokkain. Toki etäviestinnästä puuttuu visuaalinen nonverbaali viestintä ja usein myös auditiivinen, kun viestitään vaikkapa sähköpostilla. Toisaalta jokainen voi myös itse tehdä sen päätöksen, että etätyöstä ja -opettamista tulee läsnätyötä. Verkossa voi nimittäin olla paikalla, muttei läsnä – ihan kuin lähityössäkin. Opiskelijasta taas tulee etäohjatessa persoona, kun hänen tuotoksiinsa tutustuu ja hän tulee vastaan yhteisessä käytössä olevilla some-kanavilla. Oppimispäiväkirjojen yms. kautta pelkkä nimi muuttuu ihmiseksi. Tuotoksista näkyy opiskelijoiden persoona ja yksilölliset tavat oppia, opiskella ja ylipäänsä kohdata se maailma, jossa me eletään.

Iida-Maria: Miten etäopettamisen hyötyjä tai elementtejä voisi tuoda myös lähiopetukseen?
Aki: Jokaisen opiskelijan kohtaaminen yksilönä! Etäohjauksessa ei voi ohjata ja opettaa massaa, koska suurin osa ohjauksesta tapahtuu kahdenkeskisesti sähköpostissa, somessa ja oppimisympäristössä. Oppijalla on vastuu omasta oppimisprosessistaan ja opettaja on oppimisen ohjaaja ja suunnannäyttäjä. Meidän tulisi myös luoda lähityöhön rakenteita, joissa aito vertaisoppiminen ja vertaistuki opiskelussa vahvistuisi. Myös arvioinnin monipuolistamista tarvitaan: miten tunnistamme opettajina osaamisia monenmuotoisista tuotoksista ja pystymme ohjaamaan oppimista tekemiemme havaintojen perusteella? Oppimisprosessit kuitenkin etenevöt eritahtisesti ja erilaisten askelmerkkien kautta kohti samaa suuntaa. Jos luokkaopetus kääntyy huomaamatta frontaaliopetuspainotteiseen läpikäymisen pedagogiikkaan, ei yksilölliselle ohjaamiselle ja yksilöllisten osaamisten tunnistamiselle välttämättä jää tilaa ja aikaa. Palaan samaan, mistä aloitin: oppija ja hänen oppimisprosessinsa on aina keskiössä! 

Kansallinen etätyöpäivä kutsuu kaikki suomalaiset uudistamaan työtä ja kertomaan mitä on fiksumpi työ. Omat ajatuksensa voi jakaa hashtagilla #fiksumpityö.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s