Innostuminen on itsestä kiinni ja toiselle tarpeen

Koulu toimii oppivana yhteisönä ja kannustaa kaikkia jäseniään oppimiseen. Oppiva yhteisö kehittyy dialogin avulla. [-] Yhteisö rohkaisee jokaista jäsentään yrittämään ja oppimaan myös virheistä. Se antaa sopivia haasteita ja tukee vahvuuksien löytämistä ja hyödyntämistä. Yhteisön jäseninä oppilaat voivat luoda myönteisen ja realistisen käsityksen itsestään ja kehittää luontaista kokeilun ja tutkimisen haluaan. (POPS 2014, s. 27)

Miksi kliseiseltä tuntuvia self help -vinkkejä toistellaan niin taajaan? Siksi että niissä usein on ihmisen toiminnasta jotain yksinkertaistettua (joskus jopa yliyksinkertaistettua) ja perustavanlaatuista, mutta niiden välittämien ajatusten siirtäminen käytännön teoiksi ja toimintatavoiksi ei vain useinkaan onnistu. Miksi näin?

Torppaaja 1: Arkimörkö
Usein ajattelemme, että arki torppaa. Käytämme ehkä arkea perustelemaan pysyvyyttä, muutoksen mahdottomuutta, innostumattomuuttamme. Mutta jos ajattelisikin, että ei se ole arkea, se on vain elämää ja vain työtä. Tylsiä, toistuvia ja rutiininomaisia työtehtäviä joutuu jokaisessa työssä tekemään, mutta tuleeko niiden vuoksi työstä arkea tai arkista? Katoaako niiden vuoksi tekemisen ilo ja itseä innostavan ja omaa osaamista kehittävän työn tekemisen riemu? Epämääräisen arkimörön taakse piiloutuu monenlaista aina organisaation rakenteista, omista rutiineistamme ja tavoistamme, resursseista ja ajankäytöstä, ihmisten välisistä suhteista ja toimintakulttuurista. Nauti siitä, mikä työssä ei ole rutiininomaista ja sinulle tylsää, jotta jaksat tehdä myös arkiset välttämättömyydet.

Torppaaja 2: Aika ja muut resurssit
Aikaa ja muita resursseja ei lähes koskaan ole niin paljon kuin haluaisimme. Entäs jos ajattelenkin, että niitä on niin paljon, kuin tässä hetkessä mahdollista ja otan kaiken hyödyn irti siitä, mitä on? Kaikkea ei voi ja ennätä tehdä kerralla, mutta aika moneen tekemiseen aika loppujen lopuksi kuitenkin riittää. Ja joskus voin sanoa ei tai ei vielä. Mitä voin jättää tekemättä, jos koen jonkin asian tässä hetkessä ehdottoman tärkeäksi? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos jätän jonkin toisen asian tekemättä nyt heti? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos en muistakaan vastata jokaiseen sähköpostiin välittömästi. Ajan kanssa joutuu tekemään valintoja. Niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tee asioita, jotka tuottavat jotain merkityksellistä, ja karsi merkityksettömältä tuntuviin rutiinitöihin käytetty aika minimiin. Ja mieti, uskaltaisiko joskus jättää jonkin rutiinitehtävä hoitamatta – sellaisen, minkä tekemättä jättäminen ei aiheutakaan sotkua ja ongelmia? Uskallatko myös päästää irti ja olla kontrolloimatta kaikkea? Mitä tapahtuu?

Ajan kanssa joutuu tekemään valintoja. Niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tee asioita, jotka tuottavat jotain merkityksellistä, ja karsi merkityksettömältä tuntuviin rutiinitöihin käytetty aika minimiin.

Torppaaja 3: Rutiinit
Ne helpottavat elämäämme. Ne auttavat meitä toimimaan nopeasti tilanteissa, joissa ei ole aikaa tai ei kannata käyttää resursseja toiminnan analysoimiseen, kyseenalaistamiseen tai usein toistuvien tekemisten suunnitteluun. Turvaudumme niihin tilanteissa, joissa ”arki” painaa päälle. Monet rutiineistamme ja tavoistamme eivät kuitenkaan pidemmän päälle välttämättä tuota sellaista lopputulosta, jota toivomme. Saamme ehkä nopeasti aikaiseksi jotain, mutta laadusta joudutaan tinkimään. Ainoa tapa rikkoa rutiineitä on itsen pakottaminen. Tietoinen pysähtyminen niissä hetkissä, joissa lipsuu tekemään asioita tietyllä tavalla ”koska ei nyt kerkee muutenkaan” ja ”näin tää on ennenkin hoitunut nopeesti”. Meillä on pinttyneitä rutiineita työn suorittamisen lisäksi siinä, kuinka kohtaamme toisia ihmisiä, kuinka toimimme erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja kuinka ajattelemme itsestämme ja muista, omista ja toisten tekemisistä. Rutiineita ei voi rikkoa ainoastaan tietämällä, kuinka kuuluisi tehdä paremmin. Niitä rikotaan toimimalla ja tekemällä toisin. Olemalla ajattelematta aina ”näin tää on ennenkin nopeesti hoitunut”. Muutos tapahtuu hiljalleen toistojen kautta. Ympäristön tuki on hyvä apua tässä. Joku joka muistuttaa hyvässä hengessä ”hei tehtäiskö kuitenkin näin” tai ”huomasitko, kun sä tossa taas…”.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Miten kliseestä tulee osa omaa toimintaa. Sellaista, mistä hyödyn itse ja mikä synnyttää hyvää myös ympäristööni?

Innostu ja innosta – älä piiskaa

  • Vaadi itseltäsi aina vähän enemmän, mutta älä liikaa.
  • Innostu itsellesi vieraasta ja toisten ideoista.
  • Hymyile ja naura enemmän.
  • Ehdota, kuuntele, keskustele ja toimi.
  • Vältä sarkasmia ja älä uhriudu.
  • Ole reilu ja avoin.
  • Toista, toista ja toista.

Jokeri: Joskus saa murjottaakin! Mutta varo tartuttamasta sitä huomaamattasi myös ympäristöösi ja jäämästä murjotuksen kynsiin liian pitkäksi aikaa – se vie energiaa.

 

10+ tapaa innostua ja innostaa

1. Hymyile (ja naura)
Ala hymyillä (ainakin mielessäsi, jos et ihan näkyvästi) tasaisin väliajoin. Kun kohtaat toisen ihmisen, hymyile ja muistuta itseäsi äänensävystä ja kehonkielestä. Älä kuitenkaan koskaan hymyile tai tervehdi ivalliseen sävyyn, vaikka kuinka tekisi mieli. Tervehdi aina. Saattaa kuulostaa höpö höpöltä ja nami nami pusi pusilta. Ehkä rasittavaakin hymyillä sille kaikista ärsyttävimmällekin työkaverille – vilpittomästi. Mutta vaikka itseäsi ärsyttäisikin, tulet lisänneeksi ympäristöösi hyvää. Menettääkö siinä jotain? Hymyilemiseen ja nauramiseen itsensä pakottaminen johtaa usein myös aidon tunnetilan kokemiseen. Ei ehkä pysyvästi, mutta ainakin hetkellisesti. Innostumisen ei aina tarvitse olla suurieleistä ja nauruntäyteistä tilan ja tunnelman haltuunottamista, sillä ihminen aistii tehokkaasti pienemmätkin kehonkielen muutokset, äänensävyt ja ilmeet. Tunteet ja innostuksemme tarttuvat, mutta ainoastaan silloin kun näytämme ne (Päivi Valo: Innostaja). Olipa kyse ärtymyksestä tai ilosta.

2. Vältä sarkasmia
”No älä nyt, etkö sä huumoria ymmärrä?” Sarkasmi on työyhteisöissä hankala laji – siinäkin määrin, että sitä on turvallisempi välttää (Jäänmurtajat, Karla Niemisen haastateltavana Outi Mäenpää). Sarkastisten huumoriheittojen varjolla voi sanoa aika paljon työkaverista tai organisaatiosta. Hauskaahan se on, kun heitetään työporukassa läppää? Mutta olisiko meillä muita mahdollisuuksia nauraa ja heittää läppää kuin jonkun toisen kustannuksella? Sarkastinen kommentti voi huumorintajuisimmallekin osua juuri siihen kipeään kohtaan, mitä on vaikea käsitellä. Kaveriporukassa sarkasmi usein toimii ja ilmapiiri on sille riittävän salliva ja turvallinen, mutta työssä se ei ole ainakaan paras tapa tukea omaa tai työkavereiden ammatillista identiteettiä, korostaa vahvuuksia ja saada toinen ylpeäksi itsestään ja saavutuksistaan.

3. Ehdota
Jos jokin asia vaivaa sinua, häiritsee työtäsi, ärsyttää ja ahdistaa, mieti mitä asialle pitäisi tehdä. Pelkän asian toteamisen ja valittamisen sijaan ehdota ratkaisuja ja muutoksia. Ratkaisuehdotuksesi voi olla tosi pienikin asia, joka muuttaa paljon omasta kokemuksestasi. Juttele ratkaisuehdotuksista ääneen enemmän kuin pelkistä epäkohdista. Kysele ja peilaa ideaasi muiden ajatuksiin. Ja muista, että jos vaadit asioita työkavereiltasi, johdolta tai joltain muulta ulkoiselta taholta, myös sinun tulee olla valmis antamaan panoksesi asiaan. Puhu aina ideoistasi ääneen muiden kanssa. Isommista ja pienemmistä, toteuttamiskelpoisista ja hullunkurisistakin. Sillä aivan kuten oppilaita rohkaistaan suhtautumaan uusiin mahdollisuuksiin avoimesti ja toimimaan muutostilanteissa joustavasti ja luovasti, ja heitä ohjataan tarttumaan asioihin aloitteellisesti ja etsimään erilaisia vaihtoehtoja (POPS 2014, s. 24), tulisi meidänkin kannustaa itseämme ja työkavereitamme aloitteellisuuteen.

Puhu aina ideoistasi ääneen muiden kanssa. Isommista ja pienemmistä, toteuttamiskelpoisista ja hullunkurisistakin.

4. Innostu ja kuuntele
Siis toisen jutuista. Kokeile joskus innostua tolloltakin kuulostavasta ideasta tai sellaisesta, joka ei suoraan koske omaa työtäsi tai tekemistäsi lainkaan. Innostu joskus jostain, mikä on sinulle täysin vierasta ja uutta. Kuuntele toisen pointit. Kysy täsmentäviä kysymyksiä. Ajattele asiaa hetki rauhassa läpi. Kannusta toista omassa innostuksessaan, vaikka se sinusta ehkä kuulostaakin maailman tylsimmältä asialta. Se ei ole sinulta pois, mutta saattaa sytyttää tarpeellisen innon työkaveriisi. Ole innostaja ja rakentaja ennemmin kuin rapauttaja (Riitta Helekoski: Työyhteisön luottamuksen rapauttajat ja rakentajat)! Ehkä hyvä kiertää jossain vaiheessa sinulle takaisin. Aivan kuten kannustamme oppilaitamme, kannustakaamme toinen toisiamme opettajina ja kasvattajina: Koulun muodostaman oppivan yhteisön jäseninä oppilaat saavat tukea ja kannustusta ideoilleen ja aloitteilleen, jolloin heidän toimijuutensa voi vahvistua (POPS 2014, s. 20).

5. Erittele
Mikä työssäsi on oikeasti epämukavaa tai kamalaa? Ovatko kaikki työtehtävät, jokainen kohtaaminen ja koko työaika ärtymistä ja hampaat irvessä puurtamista? Useinkaan ei. Työhön on vain saattanut pesiytyä ärsyttäviä elementtejä. Erittele nämä mielessäsi ja aseta ne niille sopivaan paikkaan. Sitten mieti, mikä työssäsi on hyvää ja mistä innostut. Nämä kaksi eivät ole sama asia, vaikka ne tapahtuvatkin yläkäsitteen ”työ” alla. Muuta omaa suhtautumista työn ärsyttäviin piirteisiin ja pyri aktiivisesti muuttamaan niitä. Keskitä energiasi niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja joista nautit. Ja lisää tällaisia tehtäviä työhösi, vaikka kokisitkin jo valmiiksi kiirettä. Merkityksellisten työtehtävien lisääminen voikin suojata uupumiselta (HS 23.3.2016), kun itse niistä innostut. Jos ajattelussaan keskittyy vain epäkohtiin, hiipii negatiivinen tunnelataus taatusti kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

6. Toimi ja tee
Oletko joskus istunut palaverissa, jossa kukaan ei sano mitään? Ollut tilanteessa, jonka ilmapiiri muuttuu vaivaantuneeksi. Turhautunut, kun asiat junnaavat paikallaan. Tai huomannut vaikkapa, että jotakuta hieman nälvitään. Miten itse toimit näissä tilanteissa? Sanoitko jotain? Vaihdoitko puheenaihetta? Käänsitkö nälvimisen positiiviseksi puheeksi tai korjasitko virheellisiä tulkintoja? Aloitko hommiin? (Sani Leino, Toinen mielipide: Älä pelkää pimeää)

284H

Mutta mitä muut ajattelevat minusta, kun avaan suuni, korjaan epäkohdan tai sanon jotain tyhmää? Yleensä eivät mitään. Ainakaan kauaa, koska heidän energiansa menee sen ajattelemiseen, mitä muut heistä ajattelevat.

Mutta mitä muut ajattelevat minusta, kun avaan suuni, korjaan epäkohdan tai sanon jotain tyhmää? Yleensä eivät mitään. Ainakaan kauaa, koska heidän energiansa menee sen ajattelemiseen, mitä muut heistä ajattelevat. Suurin osa ihmisistä ei ajattele sinua. Jos teet mokan, se muistetaan ehkä muutama minuutti. Jos teet ison mokan, se ehkä tulee toisinaan itsellesi ja joskus harvoin muille mieleen. Mutta kukaan muu ei lähde töistä ja ajattele sinua, mene kauppaan ja ajattele sinua, makaa illalla sohvalla kotona ja ajattele sinua, käy nukkumaan ja ajattele sinua. Ellei hän ole ihastunut sinuun. Tai sinä ole loukannut häntä. Tai hän on mielensäpahoittaja. Viimeksi mainittuja on ja tulee olemaan aina. Ajattele pikemminkin niin, että joku pahoittaa aina mielensä. Jos näin joka tapauksessa käy, kannattaako sitä varoa liikaa? Olettaen, että toimit itse toisia kunnioittaen ja suhtaudut muihin avoimesti.

7. Älä uhriudu
Käyttäydy hyvin, ole ystävällinen toisille, ole ahkera ja pidä yllä positiivista ilmapiiriä. Älä kuitenkaan uhriudu tai ruoki kiltin syndroomaa, jossa sinä olet se, jonka aina pitää ja joka aina tekee ja joka aina kuuntelee. Hyvä käyttäytyminen, toisten kunnioittaminen ja oman työn hyvin tekeminen ei ole alistumista ja uhriutumista, vaan ihmisiksi olemista. Kuten perusopetuksen opetussuunnitelmakin sanoo: Ihmisyyteen kasvussa jännitteet pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välillä ovat väistämättömiä. Sivistykseen kuuluu taito käsitellä näitä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti sekä rohkeus puolustaa hyvää. (POPS2014, s. 15) Ja muista: vaikka tekisit kuinka paljon ja piiskaisit itseäsi jokaisesta tekemättömästä työstä, on jokaisen yksittäisen ihmisen elämä ja teot ovat isossa mittakaavassa merkityksettömiä. Siitäkin huolimatta sinä voit tehdä omasta elämästäsi merkityksellistä itsellesi ja auttaa työkaveriasi oman merkityksensä löytämisessä. Vaikkei se universumia kiinnostakaan. (Anna Perhon Läpivalaisussa Antti Holma)

8. Ole reilulla tavalla avoin
Huolehdi että luot ilmapiiriä, jossa on turvallista olla monella tapaa ja puhua monenlaisista asioista. Sinä olet se, jonka vastuulla on huolehtia, että myös työkaverillasi on hyvä olla siinä tilanteessa, jossa olet itse mukana. Sano asioita suoraan, kyseenalaista ja kysy, mutta muita vähättelemättä ja heidän työtään aliarvioimatta. Ole reilu muita kohtaan, sillä heilläkin on varmasti omat käsityksensä siitä, mistä pitäisi puhua, ja omat tulkintansa siitä, kuinka asioiden tulisi olla. Kun haluat nostaa esiin epäkohdan työkaverin tai organisaation toiminnassa, pakota äänensävysi neutraaliksi ja pakota itsesi oikeasti kuuntelemaan, mitä toinen asiasta ajattelee. Vältä ohikuuntelemista ja yritä olla rakentamatta keskustelusa, jossa eri osapuolet vain toteavat peräkkäin olemassa olevia ajatusten ääneen. Ole läsnä ja avoin sille, mitä toinen haluaa sanoa. Suurimmassa osassa asioista kompromisseja on pakko tehdä. Vaikeistakin asioista voi puhua reilusti ja toista kunnioittaen.

Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea sekä kokemusta siitä, että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja että hänen oppimisestaan ja hyvinvoinnistaan välitetään. (POPS 2014, s. 15) Toteutammeko tätä vaatimusta myös työyhteisöinä? Arvostammeko ja kuuntelemme?

9. Älä yritä elää hetkessä
Tai pikemminkin, älä piiskaa itseäsi koko ajan siitä, ettet osaa “elää hetkessä”. Ihminen elää koko ajan menneessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Ajatukset – tietoiset ja tiedostamattomat – sinkoilevat sinne tänne. Yritä kuitenkin elää ajatustesi kanssa ja siinä ympäristössä, jossa olet kullakin hetkellä. Jos jokin asia häiritsee koko ajan keskittymistäsi, lopeta tekeminen hetkeksi ja ajattele häiritsevä asia läpi tai toimi sen korjaamiseksi. Anna välillä ajatuksen harhailla menneessä tai unelmoida tulevasta. Käytä energiaasi sellaisista asioista huolehtimiseen, joihin voit itse jollain tavalla vaikuttaa tai jotka ovat aidosti akuutteja. Anna itsesi siis myös huolehtia, mutta älä yritä tehdä ja ajatella kaikkea yhtä aikaa. Tämäkin vaatii pakottamista. Ja keskeyttämistä. Joskus saa vaikka vain istua ja tuijottaa ulos.

10. Ole ylpeä!
Omista ja toisten saavutuksista. Ylpeys ei tee pahaa tai longista minäkäsitystä kiemuralle. Muista myös sanoa toiselle, että olet ylpeä tämän tekemisestä, ja kiitä muita saamastasi avusta. Saata aloittamasi loppuun ja arvosta lopputulosta, aivan kuin lasten ja nuortenkin tulisi oppia arvostamaan: oppilaita kannustetaan sisukkuuteen työn loppuunsaattamisessa sekä työn ja sen tulosten arvostamiseen (POPS 2014, s. 24).

11. Toista, toista ja toista
Me tiedämme usein varsin hyvin, mitä meidän olisi tärkeä tehdä, miten olisi parempi ja kuinka kannattaisi. Silti meidän on vaikea muuttaa nämä ajatuksen konkreettisiksi teoiksi. Toiminnaksi ja käyttäytymiseksi oikeassa elämässä. Onnistuminen vaatii toistoja, pakottamista ja virheiden sietämistä. Pakko on paras muusa? Ei silloin, kun se tulee täysin ulkoisesti. Mutta oman toiminnan muuttamisen osalta meillä ei ole muitakaan välineitä. Itseä pitää joskus pakottaa.

Ja viimeiseksi muista tehdä lupauksia itsellesi. Aina ei tarvitse luvata kerralla kaikkea, koska silloin voit valmistautua lähes poikkeuksetta epäonnistumaan. Ihminen kun harvoin pystyy muuttamaan kaikkea kerralla. Lupaa pieniä mutta konkreettisia asioita ja kirjoita lupauksesi ylös. Kirjoittaminen on ensimmäinen aktiivinen teko kohti muutosta. Lupaa itsellesi esimerkiksi:

  • Hymyilen ainakin kerran viikossa jokaiselle. Kerran päivässä. Joka tunti.
  • Puhun vähintään kahdesti viikottaisessa palaverissa. Vähintään neljästi. Vähintään jokaiseen käsiteltävään asiaan.
  • Puhun pelkästään hyvää työkavereistani ja organisaatiostani viikon ajan.
  • Joka kerta, kun valitan, muistan sanoa ääneen myös sen, mitä asialle voisi tehdä tai miten ongelman ratkaista. Tai totean asian, joka on hyvin ja josta nautin.

Kuten alussa sanoin, ei ole olemassa työn arkea, on vain työtä. Piste. Työtä, jossa on innostavampia ja puuduttavampia työtehtäviä. Se on sitä, mistä pitäisi saada nauttia, koska se on meidän elämäämme, eikä elämää kannata – ainakaan kokonaan – elää otsa kurtussa ja hampaat irvessä. Kun itsensä pakottaa ja kun toistoja tulee tarpeeksi, oma asenne, ajattelu ja toiminta muuttuuvatkin kuin vahingossa. Onko työssä sittenkin ihan kivaa? Nautinko kun saan käyttää omaa osaamistani tehokkaasti? Innostunko joskus töistä? Haluanko jutella työkaverini kanssa? Saiko oma asenteeni myös työkaverini rutiineista ja kyynisyydestäkin huolella rakennettuun kuoreen pienen särön? Onnistuinko innostamaan jonkun muun? Nautinko, kun toinen onnistuu ja innostuu?

Nautinko, kun saan käyttää omaa osaamistani parhaalla mahdollisella tavalla ja kun näen toisen innostuvan ja onnistuvan?

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s